Kymmenen faktaa kaivoslainsäädännöstä
Julkisessa keskustelussa näkyy usein virheellisiä näkemyksiä kaivoksia koskevasta lainsäädäntökehikosta. Seuraavat kymmenen faktaa selventävät tilannetta.
Kaivoslain rinnalla on nippu muita lakeja
Kaivoslakia kritisoidaan silloin tällöin siitä, että laista puuttuu kokonaan jokin tietty elementti. Usein tuo elementti puuttuu siksi, että jokin muu laki ohjaa toimintaa. Muita keskeisiä lakeja ovat muun muassa ympäristönsuojelulaki, maankäyttö- ja rakennuslaki sekä vesilaki. Jonkin sian puuttuminen kaivoslaista ei siis tarkoita, että asiaa ei olisi säädelty ollenkaan.
Kaivokselta edellytetään lukuisia lupia
Pelkkä kaivoslupa ei anna kaivokselle lupaa toimia. Kaivos tarvitsee muun muassa rakennusluvan, ympäristö- ja vesitalousluvan sekä lukuisia teknisiä lupia. Lisäksi kaivos tarvitsee kaivoslain mukaan kunnan laatiman kaavan. Lupaprosessi ympäristövaikutusarvioineen kestää laajennushankkeissakin helposti viitisen vuotta. Kaivostoimintaa ei voi aloittaa ilman ympäristölupaa.
Varaus antaa oikeuden hakea malminetsintälupaa
Varausilmoitus antaa ainoastaan oikeuden hakea etsintälupaa. Varaus antaa siis yhtiölle etuoikeuden muihin kaivosyhtiöihin nähden.
Malminetsintälupa mahdollistaa tarkat tutkimukset
Etsintälupaa hakevalla yhtiöllä on varauksen aikana tehdyn taustatyön tuloksella tarkentunut näkemys alueen potentiaalista. Kun varausta haetaan keskimäärin noin 250 km2 -alueella, etsintälupa koskee tyypillisesti noin 8 neliökilometrin aluetta. Etsintälupa mahdollistaa muun muassa kairauksen, joka on malminetsinnän kallein vaihe.
Kaivoslupa antaa oikeuden hyödyntää mineraaleja
Jos kaivosyhtiö löytää taloudellisesti kannattavan mineraaliesiintymän, tarvitsee se Tukesilta kaivosluvan ja kaivosturvallisuusluvan. Lupa voidaan myöntää myös määräajaksi. Kaivosyhtiön tulee luvan saadakseen huolehtia esimerkiksi, että kaivos ei aiheuta haittaa ihmisten terveydelle eikä yleiselle turvallisuudelle. Tukes myös valvoo määräajoin, että kaivos täyttää kaivoslain vaatimukset. Ympäristölupaa puolestaan valvoo ELY- keskus.
Intressipunninta ratkaisee patin
Jos kaivosyhtiö ei pääse sopimukseen maanomistajan kanssa kaivoksen perustamisesta, ratkaisee kaivoksen kohtalon valtioneuvosto. Tällöin valtioneuvosto joutuu pohtimaan, miten kaivoksen perustaminen vaikuttaa talouteen, ympäristöön, maanomistajaan ja muihin eri sidosryhmiin. Erilaisten intressien vertailu on haastavaa. Intressipunninta on erittäin harvinainen tapahtuma.
Sulkeminen ja rahoitus suunniteltava kaivosta perustettaessa
Kaivoslupaa koskevassa hakemuksessa on esitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen ja luotettava selvitys toiminnan lopettamisesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä. Tätä edellyttävät sekä kaivoslaki että ympäristösuojelulaki. Sulkemiseen tarvitaan aina ympäristölupa sekä ympäristö- ja kaivosviranomaisen hyväksymiset ja tarkastukset.
Puolen miljardin vakuudet
Myös sulkemiseen liittyvistä vakuuksista määrätään jo nyt sekä kaivoslaissa että ympäristönsuojelulaissa. Nykyisin ympäristönsuojelulain mukaisia vakuuksia on yli 500 miljoonan euron edestä. Kaivoslakiehdotus tulee lisäämään vakuuksien euromäärää entisestään. Yrityksiltä on vaadittu myös pakollinen ympäristövahinkovakuutus. Sen valtioneuvosto suunnittelee muuttavansa pakolliseksi ja veroluonteiseksi ympäristövahinkorahastoksi. Kaivosten maksuosuudet ovat teollisuuden suurimmat.
Maanomistajakorvauksia miljoonia vuosittain
Malminetsintäyhtiöt maksavat maanomistajille yli viisi (5) miljoona euroa vuosittain. Lisäksi kaivosyhtiöt maksavat vuosittain pinta-alaan perustuvia hehtaarikorvauksia ja louhinnan arvoon perustuvia korvauksia maanomistajille.
Kaivosturvallisuus jatkuvassa valvonnassa
Kaivos tarvitsee jo käynnistysvaiheessa kaivosturvallisuusluvan. Yhtiön on huolehdittava muun muassa kaivoksen rakenteellisesta turvallisuudesta ja onnettomuuksien ehkäisemisestä. Tukes tarkastaa määräajoin muun muassa kaivoksen teknisen toteutuksen, toimintaperiaatteet ja johtamisjärjestelmät. Tarkastuskertomukseen merkittään tarkastetut kohteet ja havaitut puutteet.