Indonesia hallitsee nikkelimarkkinoita – Suomi Euroopan ainoa tuottaja
Suomi on vahvoilla, jos raaka-aineiden kestävyyttä ja jäljitettävyyttä aletaan korostaa tulevaisuudessa.
Nikkeli on viidenneksi yleisin alkuaine maapallolla. Sitä käytetään eniten ruostumattoman teräksen valmistuksessa, mutta myös metalliseoksissa, akuissa, pinnoitteissa ja kemianteollisuudessa. Nikkelin kysynnän ennustetaan kasvavan erityisesti vihreän teknologian ja sähköistymisen edetessä.
Nikkelin suurimmat tuottajamaat ovat Indonesia, Filippiinit, Venäjä ja Ranskalle kuuluva Uusi-Kaledonia. Euroopassa nikkeliä tuotetaan vain Suomessa: Terrafamen, Bolidenin ja Elementis Finlandin kaivoksilla.
Kaivosteollisuuden toiminnanjohtajan Pekka Suomelan mukaan Suomi on paljon vartijana, kun nikkelin tuotantoa pyritään saamaan vastuullisemmaksi ja jäljitettävämmäksi.
– Nikkelin tarve muun muassa akuissa kasvaa, ja samalla kasvanee kuluttajien toive saada entistä tarkemmin selville, mistä esimerkiksi heidän sähköautonsa tai älypuhelimensa raaka-aineet tulevat, Suomela toteaa.
– Suomessa nikkelin tuotannon päästöt ovat tiedossa samoin kuin se, minne nikkeli myydään.
Terrafamella on yksi maailman suurimmista sähköajoneuvojen akuissa käytettävien akkukemikaalien tuotantolinjoista. Yrityksen integroitu ja energiatehokas tuotantoprosessi kaivoksesta akkukemikaaleihin sijaitsee Sotkamossa samalla tehdasalueella. Laitos pystyy tuottamaan nikkelisulfaattia noin miljoonaan sähköautoon vuodessa. Terrafamen tuottaman nikkelisulfaatin hiilijalanjälki on yksi teollisuuden pienimmistä.
Bolidenin Kevitsan kaivos Sodankylässä tuottaa niin ikään nikkeliä, joka viedään yhtiön Harjavallan sulatolle. Harjavalta on ainoa suurimittainen nikkelisulatto Euroopassa.
Indonesian nikkelituotanto on kasvanut kuusinkertaiseksi reilun vuosikymmenen aikana. Tuotantoa ovat kasvattaneet erityisesti Kiinasta tulleet investoinnit vuoden 2014 jälkeen, jolloin maassa tuli voimaan vientikielto jalostamattomille mineraaleille. Indonesian hallitus pyrkii näin saamaan maahan suuremman osan metallien ja akkujen arvoketjusta.
Kiinalaisrahalla pystytetyt ja kiinalaisten yhtiöiden hallitsemat teollisuuspuistot ovat Indonesian nikkelituotteiden suurimpia ostajia. Kaivosyhtiöt eivät enää saa myydä raaka-aineita ulos maasta, joten maassa toimivilla tehtailla on mahdollisuus ostaa raaka-ainetta halvalla. Samalla maan nikkelinjalostuksesta on tullut äärimmäisen kilpailukykyistä. Aikaisemmin Indonesian nikkeli vietiin jatkojalostukseen Kiinaan, mutta nyt sinne viedään jalostettuja nikkelituotteita.
Kiinassa nikkelituotteet päätyvät ruostumattoman teräksen tuotantoon, akkuteollisuuteen tai jatkojalostukseen. Tammikuussa 2024 nikkelituotteita vietiin Indonesiasta Kiinaan yli miljoona tonnia, mikä on 97 prosenttia Indonesian nikkeliviennistä.
Bloombergin mukaan Indonesia vastasi 47 prosentista maailman nikkelituotannosta vuonna 2023 ja ennusteen mukaan maa toimittaa jopa kaksi kolmasosaa maailman nikkelistä vuoteen 2030 mennessä.
Teollisuuspuistot käyvät hiilivoimalla
Indonesiassa nikkeli esiintyy lateraattimalmeissa, joista tuotetaan paljon niin sanottua likaista nikkeliä eli nikkelitakkirautaa (nickel pig iron, NPI). Sitä käytetään raaka-aineena pääasiassa ruostumattoman teräksen tuotannossa. NPI:n rikastusprosessi edellyttää sulatusta, mikä aiheuttaa runsaasti ilmastopäästöjä. Esimerkiksi paljon ruostumatonta terästä ja nikkelitakkirautaa tuottavassa Indonesia Morowali Industrial Park -teollisuuspuistossa on hiilivoimaan perustuvaa energiantuotantoa lähes 6000 megawattia. Aikaisemmin Indonesian nikkelintuotanto perustui pääasiassa piro- ja hydrometallurgiseen prosessointiin. NPI:n tuotanto alkoi kasvaa 2000-luvulla juuri kiinalaisten investointien ansiosta.
Uusimmat kiinalaisinvestoinnit Indonesian nikkelinjalostukseen ovat niin sanottuja HPAL- eli korkean paineen happouuttolaitoksia. Laitokset tuottavat akkuihin sopivaa nikkelijalostetta MHP:tä (Mixed Hydroxide Precipitate), joka sisältää myös kobolttia. Kaikki Indonesian HPAL-laitokset saavat niin ikään energiansa hiilivoimasta. Indonesiassa on suunnitteilla jopa parikymmentä uutta HPAL-laitosta.
HPAL-menetelmä tuottaa paljon jätteitä, jotka varastoidaan kuivana kasoihin tai jätelietteenä patoaltaisiin. Alueen suuret sademäärät, maanvyörymät ja mahdolliset maanjäristykset aiheuttavat riskejä kuivakäsittelyn jälkeen muodostetuille jätekasoille. Altaissa ongelmana taas on sateiden lisäksi se, että Indonesiassa on vähän sopivaa kiviainesta patojen rakentamiseen, mikä lisää niiden sortumisen riskiä.
Indonesian paisuneen tuotannon myötä nikkelin ylitarjonta maailmanmarkkinoilla on kasvanut. Sähköautomarkkina ei ole viime aikoina kehittynyt myöskään aivan odotetusti, mikä on hidastanut kysynnän kasvua. Pidemmällä aikajänteellä monet analyytikot odottavat kuitenkin nikkelin, kuten useiden muidenkin raaka-aineiden, hintojen lähtevän taas nousuun.
– Indonesia’s Deadly Mining Complex Powering the Electric Vehicle Revolution