Kaivannaisjätteitä säädellään monella lailla
Kaivannaisjätteiden käsittelyä ohjaa moni laki kaivoksen suunnittelusta sulkemiseen saakka. Lakien noudattamista myös valvotaan säännöllisesti.
Kaivostoiminnassa syntyy tuotannon ohessa suuri määrä hyödyntämätöntä kiveä, joka voi olla raaka-aine toiselle toimijalle. Käyttämättä voi jäädä myös mineraaleja ja arvokasta energiaa.
Kaivoslakia moititaan aina silloin tällöin siitä, että laki ei ota tarkkaa kantaa johonkin tiettyyn yksityiskohtaan. Tämä näkyy muun muassa kaivannaisjätteitä koskevassa keskustelussa.
Kaivoslaki ei kuitenkaan ole ainoa toimintaa ohjaava laki. Kaivosten ympäristötoimia säätelee iso joukko lakeja, jotka määrittävät tarkasti asioita, joihin kaivoslaki ei ota kantaa.
Jos siis kaivoslaki ei nimenomaisesti velvoita kaivosyhtiötä huomioimaan jotain tiettyä ympäristöasiaa, ei se tarkoita, että yhtiön ei pitäisi välittää asiasta ollenkaan. Sama koskee montaa muutakin toimialaa.
Jätteet herättävät ymmärrettävää huolta
Kaivannaisjätteet aiheuttavat huolta useasta eri näkökulmasta. Jätteen määrä, laatu, jätealueiden rakenteet ja lainsäädäntö keskusteluttavat usein.
Vanhat kaivannaisjätealueet ovat oma lukunsa, jotka ovat aikansa kuvia. Suomessa käytöstä poistetut kaivannaisjätealueet on selvitetty ja luokiteltu niin kutsutuissa Kajak-hankkeissa.
Nykypäivänä kaivannaisjätteitä, niin kuin koko kaivostoimintaa, säätelevät useat eri lait ja asetukset, joita ei ole ollut vanhojen kaivosten aikaan.
Kaivannaisjätteen sääntely lähtee EU:n kaivannaisjätedirektiivistä, jossa määritellään toimenpiteet, menettelyt ja ohjeet kaivannaisjätteen käsittelylle. Suomessa direktiivi on saatettu voimaan kansalliseen lainsäädäntöön useilla eri säädöksillä, erityisesti ympäristönsuojelulakiin ja maa-aineslakiin.
Muita keskeisiä lakeja ovat jätelaki ja pelastuslaki, sekä valtioneuvoston asetukset ympäristönsuojelusta, jätteistä, kaivannaisjätteistä sekä maa-ainesten ottamisesta. Kaivannaisjätealueen rakentamista ja tarkkailua säädellä edellä mainittujen lakien ja asetusten lisäksi patoturvallisuuslailla.
Jätealuekin pitää suunnitella
Kaivannaisjäte luokitellaan joko pysyväksi, tavanomaiseksi tai vaaralliseksi jätteeksi. Luokittelu tehdään jätelain ja -asetuksen, sekä kaivannaisjäteasetuksen perusteella.
Kaivannaisjätteet läjitetään niille suunnitelluille läjitysalueille. Läjitysalueen rakentamista ja sen laatua tarkkailee riippumattoman laadunvalvoja, joka on valvontaviranomaisen hyväksymä.
Alue luokitellaan kaivannaisjäteasetuksen mukaan joko suuronnettomuuden vaaraa aiheuttavaksi tai muuksi jätealueeksi.
Kaikille kaivannaisjätealueille tehdään jätehuoltosuunnitelma, jossa tulee muun muassa kuvata jätteen määrä ja laatu, jätteen hyötykäyttö ja loppukäsittely sekä kaivannaisjätteen ja jätealueen aiheuttamat ympäristövaikutukset. Jätehuoltosuunnitelman sisältövaatimukset on kuvattu kaivannaisjäteasetuksessa.
Kaivosjätteessä on valtava raaka-ainepotentiaali
Kaivosjätteen hyödyntämiseksi syntyy uusia innovaatioita nopealla tahdilla. Nykyisin jätteeksi luokiteltu maa-aines muuttuukin tärkeäksi raaka-aineeksi.
Kaivannaistoiminnassa syntyy runsaasti pintamaata, sivukiveä ja rikastushiekkaa, joka luokitellaan vielä toistaiseksi jätteeksi.
Tuon jätteen hyötykäyttöä kehittävät kuitenkin kiihtyvällä vauhdilla sekä tutkimuslaitokset että yritykset. Sivukiveä on jo hyödynnetty esimerkiksi tuulivoimaloiden ja teiden rakentamisessa, mutta hyödyntämisaste on toki edelleen pieni.
Nyt jätteeksi luokiteltujen maa-ainesten hyödyntäminen etenkin rakentamisessa lisääntyy vääjäämättä lähivuosina. Näin siksi, että rakennusmateriaaleista on yhä enemmän niukkuutta.
Kaivannaisjätteiden hyödyntäminen:
- Vähentää neitseellisten luonnonvarojen kulutusta
- Säästää energiaa, jolloin hiilidioksidipäästöt pienenevät
- Vähentää luontokatoa
Sivukiven hyödyntämistä on hidastanut muun muassa se, että rakennusprojektien läheltä on ollut hyvin saatavilla kiviaineista. Kiven kuljettaminen esimerkiksi Pohjois-Suomesta vilkkaan rakentamisen alueelle pääkaupunkiseudulle ei ole ollut kannattavaa. Sen sijaan rikastushiekan hyödyntämismahdollisuudet ovat olleet parempia.
Suomessa kaivosjätteiden hyödyntämiseen on ollut muun muassa seuraavanlaisia hankkeita:
- Rikastushiekka betonin raaka-aineena. Oulun yliopiston Geomins-projektissa todistettiin, että rikastushiekasta voidaan valmistaa korkealujuuksista keraamia lämpökäsittelyn avulla.
- Rikastushiekan käyttö hiilinieluna. VTT on tutkinut metallien talteenottoa jätevirrasta sekä rikastushiekan käyttöä hiilinieluna.
- Mineraalien erottelu rikastushiekasta. GTK Mintec kehittää Outokummussa uusia menetelmiä arvokkaiden mineraalien entistä tarkempaan erotteluun rikastushiekasta.
- Maalia rikastushiekasta. Otanmäki Mine on ostanut lähes 10 miljoonaa tonnia rikastushiekkaa, josta se suunnittelee erottelevansa ilmeniittiä maaliteollisuudelle. Yhtiö suunnittelee tuotannon aloittamisen vuonna 2023.
Lisää vastaavanlaisia hankkeita etsitään työ- ja elinkeinoministeriön käynnistämässä kaivannaisteollisuuden kiertotaloushankkeessa.
Jätteestä tulee raaka-ainetta
Kun jätettä alettaan hyödyntää tuotannossa, muuttuu jätteen status kertaheitolla. Esimerkiksi kiertotalouden ratkaisuja kehittävä Tapojärvi Oy on saanut Italiassa käsittelemälleen terästehtaan kuonalle End of Waste-statuksen.
Uusi luokittelu tarkoittaa, että Tapojärven käsittelemiin Ternin terästehtaan kuoniin ei enää sovelleta jätesääntelyä, vaan tuotesääntelyä. Statuksen saaminen edellyttää, että tuotteet eivät saa aiheuttaa haitallisia vaikutuksia ympäristölle eikä ihmiselle. Tämä pitää todistaa mittavilla tutkimuksilla.
Jätealueet hyötykäyttöön
Myös itse jätealueiden hyötykäyttöä suunnitellaan entistä enemmän. Tähän mennessä ehkä kiinnostavin hyötykäyttö on Yaran Siilinjärven tehtaan alueella oleva lintualue, jolla pesii monia erittäin harvinaisia lajeja. Nyt Hituran ja Pyhäsalmen rikastushiekka-alueille suunnitellaan aurinkopaneelipuistoa.